marjametsässä kömpimistä ja yöllisiä kalareissuja

Otsikosta voi päätellä meidän viime päivien touhuilua. Ja näistä kuvista:

Kirjoitan siis naisnäkökulmasta tätä blogia. Kalastuksesta puheenollen, oon aina tykännyt mato-onkimisesta, mutta kyllästyn tosi nopeesti siihen odotteluun. Sen takia en yleensä lähde kalareissuille mukaan. Paitsi jos aurinko paistaa ja mittari näyttää +30, koska silloin mulla voi olla jopa pieni mahdollisuus saada väriä pintaan. Nyt kuitenkin tiistaina mummo soitteli ja pyyti, että lähdetään yökalalle! (Mummo onkin kunnon kalaNAINEN, käy talvellakin läpi kaikki paikallisten pilkkikisat). Ja meillähän tunnetusti J on sellanen kalamies, että se oli heti mukana, kun mummo ehdotteli tuommosta. Päädyin minäkin sitten mukaan, kun vähän erilainen kalareissu oli tiedossa.

Meillä on sellanen pieni tasaperäpaatti, jossa on moottori. Mummo oli ekaa kertaa kyydissä ja minä olin paattimme kapteeni/perämies. Mummoo pelotti kauheesti, se jo manas että pitipä lähteä ja että en minä vielä tänään halua kuolla! Pelotus ei kuitenkaan johtunut siitä, että olisin kauhean huono kuski, vaan siitä, että tuuli ihan kivasti ja tottakai se keikuttaa tollasta pientä paattia tuolla avoselällä... Ehjänä kummiskin päästiin perille ja saaliiksi saimme kaksi kuhaa. Ihan hienoahan se oli olla kesäyönä järvellä, pitäähän sitä nauttia kesäöistä aina kun on mahdollisuus.

Tosiaan takaisin rantaan päästyämme kello oli jo puoli kaksi yöllä ja voi hyvänen aika kuinka mua väsytti, kun olin aiempana aamuna herännyt kuuden jälkeen töihin. Kyllä uni maistui, kun kotiin pääsi.

Seuraavana päivänä oli tiedossa marjastusreissu. Käytiin keräämässä jo entuudestaakin täyteen pakkaseen lisää marjoja! Täytyy hyödyntää tilaisuus, kun joku tietää hyvän marjapaikan. Ja meillä kyllä menee marjoja aika paljon. Saatiin me ehkä joku seittämän litraa kaiken kaikkiaan ja just saatiin ne pakastimeen ängettyä! Marjastus on kivaa, mutta vihaan ylikaiken niitä paarmoja ja itikoita, mitä tuollakin sattu olemaan ihan älyttömästi. Mutta ehkäpä se kaikki uurastus oli tosiaankin sen vaivan arvosta ja saapahan tulevana talvena nauttia siitä, että on marjoja pakkasessa jos johonkin tarttee :)

Nyt kuitenkin tää kirjottelija käy unten maille, koska aamulla pirisee kello töihin lähdön kunniaksi!

-S