karmiva Pönttövuori

Joku päivä tässä käytiin kävelemässä Pönttövuoren tunneli läpi. Pönttövuoren tunneli sijaitsee Jyväskylä-Pieksämäki-junaradan välillä, tosin tämä vanha tunneli on poissa käytöstä ja vieressä menee uusi.

Omalla tavallaan ihan hieno kokemus, yli kymmenen vuotta käyttämättömänä ollut tunnelihan voi pitää sisällään mitä vaan (onneksi kuitenkin siellä oli vaan jotain tölkkejä, piikkilankaa ja auton romu).

Mutta toisaalta ihan kamalaa, yks elämäni ahdistavimmista kokemuksista, koska siinä yhdisty kaks asiaa mitä kammoan: pimeä ja ahtaat paikat. Tunneli on yli kilometrin pitkä ja koko sen ajan toistin mielessäni, että kun pääsen täältä pois niin en enää ikinä tule takasin!

J oli ihan kylmän rauhallinen koko tunnelin kävelemisen ajan. Rauhotteli lähinnä minua ja katteli mielenkiinnolla kaikkea mitä sieltä löyty. Aina välillä minäkin unohdin sen kauheuden, mutta heti joku omituinen ääni sai taas mielikuvituksen laukkaamaan ja odotin, että millon jostain hyppää joku meidän kimppuun... :D

Loppupäässä oli kamalasti jäätä ja silloin viimestään unohdin kauhean ahdistavan kokemuksen, kun yritin vain pysyä pystyssä tennareillani ja varjella kameraani.




Mutta niin se vaan koitti tunnelin toinenkin pää, vaikka jossain vaiheessa tuntui ikuisuudelta! Mikä voittajafiilis siinä vaiheessa olikaan, kun sieltä selvis pois!

Paitsi ei se siihen päättynyt. Meidän auto oli just siellä päässä mistä lähdettiin ja oltiin yli kilometri tultu toiseen suuntaan, niin ei ollut muuta keinoa kuin kävellä SAMA tunneli takaisin.... Tosin ensin arvoin mielessäni ainakin 20min, että lähenkö takasin vai kävelenkö jotain hiekkatietä pitkin, mikä sieltä tunnelista vei pois päin. J yritti takoa järkeä mun päähän, että jos kävelen sieltä hiekkatietä pitkin, niin oon kohta iltalehden lööpeissä, kun katoan metsään. Itsepäisenä itkin ja olin varma, että mä löydän sinne minne haluankin, mutta sit jotenkin kuitenkin mietin järjellä, että pääsen paljon nopeammin kotiin jos kävelen sen tunnelin takasin sinne mistä lähdettiin. Tunneli takasin päin hujahti vaan, kun en katsonut eteenpäin enkä antanut mielikuvitukselle valtaa. Mutta siitä oon varma, että enää ikinä en sinne mene! Kyllä se sen verran ahdisti.

Sellainen kokemus, tulipahan käytyä. Parin päivän päästä tiedossa häät, josko se ois vähän mukavampi reissu!